... Mikä siinä on, että silloin kun on sinkku niin silloin haluaisi olla varattu, ja sit kun on varattu niin haluais olla sinkku... No ei vaan, en mä voi ihan yleistääkkään, koska en mä halua olla sinkku. Olen onnellinen näin, seurustellessa. Joskus synkkinä hetkinä sitä miettii, että voi kun sitä olisi sinkku, mutta ei muuten... Samoin minulle käy kun törmään entisiin kumppaneihin (varsinkin jos olivat hyviä..., no ei tuotakaan voi yleistää...)

Miehet luulee yleensä, että koolla on väliä. Mut en yleistä sitäkään... Koska itselläni on ollut jos minkä kokoista seuraa. Okei, U, jolla oli suurin, niin olihan se ihan jees niistä kahdesta asennosta, mitä pystyi harrastamaan, mut muuten sellainen sopiva on kaikkein paras... (tosin ihan ääripää on mun ex-naapuri, sillä oli niin pieni, että se ei tuntunu missään, oli myös kyllä kaikin puolin huono...) Ääh, olin unohtanut koko vanhan naapurini... kaikkeen sitä pitääkin sotkeutua....

Ei mulla nykyisessä suhteessa ole makuukamarinpuolelta valittamista. . . Mut ainahan sitä sillon tällön miettii niitä entisiä... Sitä olen ihmetellyt kun R, ei ole ottanut pulttia mun entisten määrästä, Hyvä niin. Itse R, ei ole ollut kuin yhden kanssa ennen mua. . . No mutta ei siitä sen enempää...

No josko se noista makkaripuuhista...

Me mennään tänään R:n kanssa sirkukseen, jee! En muista millon viimeksi olen ollut sirkuksessa, joskus pikkukersana... Ihan kiva mennä käymään ja samalla käydään ulkona syömässä. Katkee vähän viikkorutiinit.

Perjantaina ollaan menossa katsomaan Ismo Alanko säätiötä ja lauantaina Jean S:ää (Jean S. lähtee kyllä ihan kympillä!)... (Toivottavasti viikonloppu sujuu ilman riitoja, mä niin toivon!!!! Toivotaan parasta ja nyt ei edes pelätä pahinta, Toivotaan vaan...)

... En ole ikinä ollut aktiivinen päiväkirjanpitäjä, usein olen päättänyt että nyt alan pitämään päiväkirjaa. Kaapeistäni löytyy varmasti kymmenkunta eri päiväkirjaa mihin olen innokkaasti aloittanut kirjoittamaan, mutta kummasti aina ne on vaan jäänyt...

Nooh, tässähän sitä taas olisi. Ajattelin, josko ajatukseni parisuhteestani selkeytyisi jos kirjoittaisin edes näin... katsotaan...

Eli olen 23 vuotias nuori nainen. heinäkuun viimeinen päivä olen seurustellut R:n kanssa 2 vuotta, elokuussa vuoden kihloissa. Ennen R:ää: aloin seurustelemaan 16 vuotiaana J:n kanssa, oltiin kimpassa reilu kolme vuotta. Sen jälkeen vietin todella villin 2 vuotta sinkkuna. Nyt olen rauhoittunut ja tuntuu että olisin löytänyt sen oikean!!??!!

R:n kanssa tavattiin erään tuttavamme kautta, mulla oli touhuja tän kaverin kanssa (mut hää osottautu täysin kersaksi vielä...) niinpä R:ä nappasi minut itselleen. Hyvä niin, kyllä se sinkkuilu jo riittikin...

Olemme molemmat töissä, tällähetkellä. Minun työt loppuu syyskuussa. Sen jälkeen kun kuulin, että työni loppuu, niin on ollu hirvee stressi. Terveys reistailee, vähän väliä on flunssaa tai muita oireita... Ja en nuku kunnolla öitä. Ennen nukuin tosi sikeesti, nykyään poukkoilen kuin vesipuhveli sängyssä ja uni tulee jos tulee ja pienempääkin ääneen herätään... Alkaa vähän uuvuttamaan, koska tätä on jatkunut jo yli kolme viikkoa... huoh.

No sitten sitä parisuhdesoopaa. R:llä on raskas työ, ymmärrän sen täysin. Mut joskus ne tunnepurkaukset (varsinkin kun ne kohdistuu muhun) tuntuu olevan vähän liikaa. Kyllä sitä taas sunnuntaina keskusteltiin. Mutta mä oikeestin yritän, että olisin R:lle mieliksi. Mut luulis että senkin pitäs tehdä jotain munkin hyväksi. Siis kyllä se tekeekin, tosi paljon (paljon enemmän kuin moni muu mies, mutta kaipaan välillä haleja ja pusuja, vähän enemmän!) Lässyn lässyn... Ja pakko myöntää, että en minäkään maailman helpoin tapaus ole. Ehei, välillä suutun, vaikka en itsekään tiedä että miksi suutun, ja periksi ei voi antaa, kun on alettu mököttämään niin sitten sitä myös mökötetään!!! (että tällasta...)

Nooh, puretaan taas tunteita tässä... varsinkin jos konflikteja tulee... (toivoa sopii että ei tule...)